pitäisi viimein palata kotiin
tuuli heittää hiukset sekaisin,
savu kirvelee silmiä
itken kaiken sen,
mitä olen pitänyt sisälläni
ikuisuuksia ikuisuuksien perään,
- kuinka kurjaa
Hän katsoi minua eri tavalla,
äänenpainoista sain varmuuden,
en ole sellainen, joksi hän minua luulee
Annan ihmisille erilaisen kuvan
ehkä tarkoituksella, ehkä en,
(kai tahdon vain suojella)
mutta onko sillä edes väliä?
Kukaan ei näe,
vaikka kaikki se on heidän edessään,
kukaan ei halua katsoa lähempää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti