Kuka voisikaan ymmärtää, kun en oikein ymmärrä itsekään.
Olen silkkaa sekasortoa, samalla tyyntä myrskyn edellä.
Täynnä iloa ja valonsäteitä,
toisinaan surun väliaikainen asuinsija.
Matkalainen, onnellinen vaeltaja elämän teillä.
Etsin itseäni tullakseni kerran valmiiksi.
Pienen pieniä palasia, kuin tuhannen palan palapelistä.
Suuria kysymyksiä vailla vastauksia.
Liikaa rakkautta.
Salaisuuksia päästä varpaisiin.
Kuva: Salla Rajala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti