Sivut

Vierailtu

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

erilainen (huhtikuu 2014)

Hän oli erilainen jo pienenä

kun muut lapset lukivat satukirjoja,
hän etsi kirjastosta sosiaalipsykologiaa
ja historiaa ja kirjallisuustiedettä

kotona hän nosti jalat seinää vasten,
kuunteli kun sade rummutti kattoa

katseli ikkunasta, kuinka Aurinko
värjäsi taivaan vaaleanpunaisen
ja violetin eri sävyillä

kuunsirpin reunalta on pitkä matka

   Nostetaan
                katse                  *
                   maasta                 *
       *              varotaan
          *           ettei
                      pudota            *
       *             kuun
                sirpin              *        *
    reunalta
*                                   *                *
                   *   alas on pitkä matka  *
                 eikä meillä ole kiire takaisin
              ollaan tähtipölyä * ikuisuudessa
*   *
  *      *
     *
       

ehtoollinen

Jokainen päivä on
ruumis ja veri

maanantai 26. toukokuuta 2014

olemme toisillemme vääriä

Älä rakasta minua,
tuhoan sinut

                                pala palalta
                    revin sydämesi rikki


Sinun toiveesi ja odotuksesi
yhteisestä tulevaisuudesta

                     romutan ne kaikki
              omalla vaativuudellani


Sinun palavat halusi
ja tarpeesi

                         en koskaan ole
   oikea henkilö täyttämään niitä


Jos yhtään lohduttaa, niin
kyllä se minuunkin sattuu

                         enemmän kuin
                            aavistatkaan

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

itkin vuoksesi

Istun seitsemän päivää pihakeinussa
ja tummat hiukseni ovat siitepölystä keltaiset,

vanhan sillan kaiteelta alas katsoessa huimaa,

ja kun kielsit rakastavasi minua,
minusta tuntui siltä,
kuin iholleni olisi tippunut kiehuvaa vettä

tiistai 20. toukokuuta 2014

vesiväritiikeri

Luonnehdit minua sielukkaaksi,
     joku toinen herkäksi,
         kolmas aidoksi ja vilpittömäksi

neljäs ei sanonut mitään,
hänen kehonkielensä kertoi enemmän
kuin mikään määrä sanoja

      viideskin tyytyi vain ymmärtävään
                     nyökkäykseen,

    kuin tiikerin huolellisesti suunniteltuun
                   yllätyshyökkäykseen


Juuri oikea määrä väriä,
           juuri oikea määrä vettä,
                      alan maalata itseäni
                                    taas näkyväksi 

sivellin koskettaa ihoa, raidoitan sen
         kadmiuminkeltaisella auringolla
akvamariininsinisellä merellä
         ja karmiininpunaisella rakkaudella

esikuva

Katsoit minua vaivihkaa
alttarin toiselta puolelta

                  näit minussa varmaan itsesi,
            (yhtä omistautuneena
     ja onnellisena)
joskus vuosia sitten


tai niin ainakin haluaisin uskoa

lauantai 17. toukokuuta 2014

salaisuus

Sohvan nurkassa,
radion soidessa taustalla
avaan suuni ja kerron kaiken

pakoilen katsettasi
vaistonvaraisesti

--

Unohdin kai hengittää,
kun riemu valtasi sydämeni,
vaikka mikään ei ollut vielä varmaa

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

ihmisenä olemisen vaikeudesta

Olin edessäsi - alastomana,
ainoastaan sinun kanssasi
jouduin riisumaan naamioni

paljastin mustelmani
arpeni
epätasaisuuteni
virheeni
puutteellisuuteni
ihmisyyteni

pyyhin pois tämän roolini,
unohdin valheet ja peitetarinat
sinä hyväksyit minut silti

metaforia

Tulit elämääni ja siihen jäit
sotkeutumaan kanssani seepran raitoihin

lapsuutenne unien punaiset ilvekset
ainoa turvanne kun muuta ei ole

kyyneleet on sadevettä
ja minulla on niitä ämpäreittäin

jätetään jälkiä

Kirjoitan itseni
keskenjääneinä lauseina
sinun viereesi

olethan sinäkin piirtänyt
oman jälkesi
minun sisälleni

tiistai 13. toukokuuta 2014

seison portaillasi

Olin tänään taas kerrostalosi alaovella
enkä tiedä, mitä oikein etsin
tai luulin löytäväni

          (vastauksia vai lisää kysymyksiä)

en halunnut nähdä sukunimeäsi taulussa,
jos sen viereen olisi
ehkä
kirjoitettu
joku toinenkin

             salaa toivoin,
             että olisit kävellyt vastaan,
             kun käännyin takaisin

torstai 8. toukokuuta 2014

sadepäivä

Metron ikkunan heijastuksesta
takaisin katsoo uitettu koira

silti hymyilyttää

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

kotiovella

Olen ollut matkalla niin kauan,
että olen jo ehtinyt unohtaa miltä koti näyttää,
tuoksuu, tuntuu, kuulostaa

kamppailun äänet ovat kaikonneet,
jäljellä lehtien havina tuulen hengittäessä

on hyvästelty, on pyydetty anteeksi
on halattu, on taputeltu selkään

Tässä, kotiovella
vapisen kuin vieroitusoireinen

maanantai 5. toukokuuta 2014

pohdintoja vanhenemisesta

Tuleeko minustakin sitten joskus
kitkerän katkera
(kuin musta kahvi)

vai hiljaisuuden keskellä keinuva,
vuosien kuluttama ja
hopeilla hiuksilla kruunattu nainen

vai olenko jokin poikkeus,
ääritapaus?