vastasin kaikessa yksinkertaisuudessaan;
Elämä on tummansinisiä taivaan sävyjä
pilvien valkoisia pitsireunoja
viulusonaatteja konserttisaleissa
pihlajanmarjoja ja puuterilunta
kiitollisuutta
kohotettuja katseita kohti Korkeinta
Elämä on harha-askelia
lukittuja ovia
romahduksia ja itsensä kokoamista
etsimistä ja löytämistä
joskus se on vain paikallaan olemista
-eihän aina tarvitse olla lähdössä, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti