kirjoitan sitä salaa bussien kattoon
ja julkisten vessojen seiniin, jotta
ihmiset sen lukiessaan
voisivat kuulla sen sointuisuuden,
kirjainten keveän leikin,
neljän tavun hallitun harmonian ja
tuntisivat äänteet kielensä kärjellä,
tahtoisivat sanoa sen ääneen,
näkisivät sen puhtaana,
täydellisenä kokonaisuutena,
loisivat nimelle hahmon, joka
ehkä muistuttaisi heitä jostain ja
samalla, tietämättään,
he oppisivat jotain tärkeää sinusta, vaikka
eivät koskaan tulisikaan tuntemaan sinua oikeasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti