22.5.2023

miksi sä istut vieläkin
pelkääjän paikalla
kun onnellisimpia ovat ne,
jotka päättävät itse minne menevät

muistio

syvänmeren eliöistä lähes

90 prosenttia tuottaa valoa

mutta minä sytytin itseni palamaan

aivan liian monta kertaa

päätä särkee kun ajattelee

sitä mitä ei voi käsin koskettaa

ja vaikka pelkään yksinjäämistä

enemmän kuin mitään muuta

jokaisesta auringonkierrosta

etsin kauniita asioita

ympäri, ympäri

kierrän itseäni kehäksi

älä huolehdi, älä vaivaudu

sillä tällä kertaa

minä pidän minusta huolta

arkunkantajat

verta lumessa lattialla lakanoissa

sormenpäissä ja kynsien alla

pihalla joulukuusten hiljainen hautausmaa

neulaset vieri vieressä

päässä kohinaa ja tuntemattomia sanoja

ne lausutaan tutuilla äänillä

juoksen pois kovaa kovaa kovaa

en vastaa puhelimeen enää

tänään sain kirjeen jossa kerrottiin

etten ole toistaiseksi kuolemassa

selvä on

mutta entä jos silti pelottaa minkä kokoisessa arkussa sydämeni haudataan

kesä -22

Tuhlasin kaikki rahat,

juhlin tuntemattomien kanssa

ja heilutin sateenkaarilippua
Todellisuuden murheet vaihtuivat euforiaan
Tanssin puistoissa ja auringonvalossa,

jota taisin olla itsekin
Tein sovintoja ja sanoin hyvästejä
Otin täysikuusta tiukan otteen

ja mielessäni riisuin kengät
Rakastuin enkä uskonut sattumaan
Tutustuin toiseen elämään, synnyin uudelleen

sumuisista silmistä ja punaisista kynsistä
Matkustin Kotkaan ja takaisin
Istuin autossa kaatosateessa,

näin peuroja ja poltin siltoja
Nukuin vieraissa lakanoissa,

jotka ajan kanssa alkoivat tuntua tutuilta
Sain parkkisakon ja nauroin
Tyhjensin tilini taas ja heitin kuutta noppaa

Unohdin pestä hampaat ja harjata hiukset
Unissani hikiset kehot kietoutuivat toisiinsa

ja iholle jäi mustelmia muistoiksi
Menetin järjen ja sain tilalle uuden
Keräsin lasinsiruja ja itsetuntoani lattialta
Yritin kuvata revontulia pilvien läpi

aaltojen keinuttamalla laiturilla

Pelasin niillä korteilla, jotka sain
Otin taksin ja katselin sen ikkunoista

Uspenskin katedraalia ja värivaloja
Tarjosin skumppaa kaikille

enkä huomannut olevani jo kotona
Uskoin parempaan aikaan ja siihen,

että tekisin kuitenkin kaiken uudestaan

12.8.2022

Varo mitä sanot minusta ja minulle,
saatan rakastua ja yhtäkkiä
olen surullisempi kuin aikoihin

kuu kulkee mukanani koko matkan,

mutta musta yötaivas tähtineen

on liian valtava yksin kestää

lopulta kuu katoaa minulta

kauas näkyvistä muihin maihin

tavoittamattomiin

sinne minne sinäkin

talveni

ironia, kirkas sinikasvo
näen itsestäni kolme heijastusta