30.9.

Ei käärmeenmunista
kasva linnunpoikasia

ei katsekontaktin välttely
enää auta mitään

jos rakkaus on pieni kuolema
olen kuollut jo tuhannet kerrat

kirjavat linnut ja sinä

Kerroit kirjavista linnuista,

smaragdisiipisistä

öisissä tienristeyksissä,

liikennevalojen loisteessa

ja sydämen lyödessä

yhden ylimääräisen

ymmärsin viimein,

että sininen

on väreistä

kaunein

20.3

Jos olisit taivaani,
voisinko minä olla
se maa, jonka piiriä
kosketat hiljaa
kuin tuuli

sinä liimautuisit iholleni ja suutelisit kaulaani hiljaa hellästi eikä siitä voisi koskaan puhua sillä se olisi liian väärin vaikka sylissäsi voisin olla maailmankaikkeus sinä olet minua vanhempi minua viisaampi miten niin et tiedä miltä se tuntuu kun yössä tuoksuu sateen kastelema asvaltti ja kun minä viimein olen sinun enkä katoa enää mihinkään

Lolita

tee minut näkyväksi loisteputkien valoissa,
ota minut aivan kiinni ihoosi

olen pieni Lolitasi
kunnes en enää hengitä ja elämänilo on paennut silmistäni,
laske minut haudan lepoon ja itke ne katkeran suolaiset kyyneleesi,
joita et halunnut minun näkevän

tee minut eläväksi vainajien taloissa,
ota minut
kun

sano minua hauraaksi, lasilinnuksi
nosta minut ilmaan ja lennätä käsivarsillasi,
suutele huuleni tunnottomiksi ja
piirrä lantioni kaari niin, etten koskaan unohda

älä ole minulle "ehkä"
sano minulle "kyllä" ja olen sinulle kaikki

voimassasi

olen ambivalentti, mutta mikä,
mikä sinä olet,
kun sydämemme näin resonoivat