sinä liimautuisit iholleni ja suutelisit kaulaani hiljaa hellästi eikä siitä voisi koskaan puhua sillä se olisi liian väärin vaikka sylissäsi voisin olla maailmankaikkeus sinä olet minua vanhempi minua viisaampi miten niin et tiedä miltä se tuntuu kun yössä tuoksuu sateen kastelema asvaltti ja kun minä viimein olen sinun enkä katoa enää mihinkään