sinä liimautuisit iholleni ja suutelisit kaulaani hiljaa hellästi eikä siitä voisi koskaan puhua sillä se olisi liian väärin vaikka sylissäsi voisin olla maailmankaikkeus sinä olet minua vanhempi minua viisaampi miten niin et tiedä miltä se tuntuu kun yössä tuoksuu sateen kastelema asvaltti ja kun minä viimein olen sinun enkä katoa enää mihinkään

Lolita

tee minut näkyväksi loisteputkien valoissa,
ota minut aivan kiinni ihoosi

olen pieni Lolitasi
kunnes en enää hengitä ja elämänilo on paennut silmistäni,
laske minut haudan lepoon ja itke ne katkeran suolaiset kyyneleesi,
joita et halunnut minun näkevän

tee minut eläväksi vainajien taloissa,
ota minut
kun

sano minua hauraaksi, lasilinnuksi
nosta minut ilmaan ja lennätä käsivarsillasi,
suutele huuleni tunnottomiksi ja
piirrä lantioni kaari niin, etten koskaan unohda

älä ole minulle "ehkä"
sano minulle "kyllä" ja olen sinulle kaikki

voimassasi

olen ambivalentti, mutta mikä,
mikä sinä olet,
kun sydämemme näin resonoivat

22.43

Toisinaan rakastun vääriin ihmisiin
enkä herää herätyskellon ääneen,
mutta aina voi yrittää huomenna uudestaan

219

Vaihtaisin mieluusti osan unettomista öistäni
pieneen määrään rakkautta

armahdusta

Jos on veden alla,
              kyyneleet eivät kastele

norsunluutornisi ulottuu pilviin,
              päästä minut pois
                  ennen kuin romahdamme ja
                          vajoamme maahan molemmat

ota vauhtia keinussa, lapsen lailla
                      hyppää talojen yli,
                              kun askeleesi ovat
                                                 valtavia

kahvikupin pohjalla loistaa kuu,
         luen sanomalehden ja pyydän;
                   anna minulle syntini anteeksi