olit sylissäni hetken vaan

Istuit vielä hetki sitten siinä sylissäni,

pidin sinusta tiukasti kiinni

olit kevyt, pieni, linnunluinen,

niin hauras ja haavoittuva

En voinut aavistaa,

että muutamassa päivässä

kaikki se olisi mennyttä

en tiennyt, että maailma

voisi viedä mukanaan

niin pian, yhtäkkiä

Ainakin tiedän sen, että kuolevainen

sydämeni pitää sinusta kiinni edelleen

musteläikkiä

Mustelmat ihoillamme

kuin musteläikät

kirjoitamme toisiimme sanattomasti,

että rakastamme

huulillamme kaipaus, joka ei katoa

varpaillasi, varoen, sinä pieni

Sinä Pieni,

talven keveä henkäys,

höyhenen kaltainen

ajatus

joka ainut yö

kuulen hiljaista helinää verhojen takaa,

näen varjojen ja valojen tanssivan

seinilläni

vaikka kävelet varpaillasi, varoen,

kengistäsi kulkeutuu hiekkaa matolle

talvisin tuot mukanasi lunta

lunta

lunta

lunta

lunta

vein sinut kanssani kesään

Hän oli tammikuu,

viileä ja välinpitämätön

Sinä olit huhtikuu,

hennosta alakuloisuudesta huolimatta

täynnä toivoa

Minä olin toukokuu,

lähempänä sinua kuin muut

koskaan olisivat

Otin sinua kädestä kiinni taitekohdassa

ja vein kanssani kesään

j'aime la vie

Minulta kysyttiin kerran, mitä elämä on,

vastasin kaikessa yksinkertaisuudessaan;

Elämä on tummansinisiä taivaan sävyjä

pilvien valkoisia pitsireunoja

viulusonaatteja konserttisaleissa

pihlajanmarjoja ja puuterilunta

kiitollisuutta

kohotettuja katseita kohti Korkeinta

Elämä on harha-askelia

lukittuja ovia

romahduksia ja itsensä kokoamista

etsimistä ja löytämistä

joskus se on vain paikallaan olemista

-eihän aina tarvitse olla lähdössä, eihän?

tekojeni motiivit

Seison kalliolla pimeässä yössä,

pitäisi viimein palata kotiin

tuuli heittää hiukset sekaisin,

savu kirvelee silmiä

itken kaiken sen,

mitä olen pitänyt sisälläni

ikuisuuksia ikuisuuksien perään,

- kuinka kurjaa

Hän katsoi minua eri tavalla,

äänenpainoista sain varmuuden,

en ole sellainen, joksi hän minua luulee

Annan ihmisille erilaisen kuvan

ehkä tarkoituksella, ehkä en,

(kai tahdon vain suojella)

mutta onko sillä edes väliä?

Kukaan ei näe,

vaikka kaikki se on heidän edessään,

kukaan ei halua katsoa lähempää