keltaisia autoja

laskin keltaiset autot ja tekosyyt,
joita kerroin itselleni päivittäin
niitä oli ehkä neljätoista
ja niitä toisia enemmän kuin jaksoin laskea

olin sinulle yksi niistä kesäpäivistä,

joina aurinko polttaa ihoa salakavalasti
ja sinä minulle koko vuodenkierto,
verenkierto suonissani,
syksyn sateet ja lumeen peittyvät rantakalliot

jospa kellojen siirto veisi meidät aikaan,
jolloin istuisit ikkunalaudalla
ja toisin sinulle aamukahvia
olisimme heränneet meiran tehtaan tuoksuun,
kevään ensimmäisiin merkkeihin
ja linnanmäeltä kantautuviin huutoihin
halusin viedä sinut sinne
tai minne vaan

minä hukun tiimalasin hiekkaan
ja katupöly nielee kaiken mikä sen tielle osuu
vaikka katsoimme toisiamme silmiin
hetken liian pitkään keittiön keinovalossa
en voinut olla miettimättä
kuka meistä rikkoi jotain sellaista
joskus niin, että vain itse voimme sen korjata
eikä sinne pimeään pääse kukaan muu