6.6.2025

elämän ja rakkauden ohituskaistoilla

vastaantulevien valot liian kirkkaita

vaarallista laittaa silmät kiinni

vappu

valkolakkeja ja haalareita
metron lattialle kaatunutta kaljaa
lapsen otteesta irronnut foliopallo kohoaa

kohti taivasta ja kaikkialla on korkeita korkoja ja trenssitakkeja, pieniä koiria, puoliksi juotuja skumppapulloja, serpentiiniä ja glitteriä silmäluomissa

pöydässä istuu kaksi keski-ikäistä naista,
takana yhteisiä vuosia puolen elämän verran
ja silti he katselevat toisiaan

kuin ensimmäistä kertaa ja minua itkettää
joku alkaa laulaa työväenlaulua,
kuulin sen viimeksi vuosia sitten
halusin olla ikkunoista sisään tulvivaa
kevään lempeää valoa, aurinko portaillasi
ja kuivattaa kasvoiltasi jokaisen
liian suureksi kasvaneen pisaran,
heijastaa varjokuviasi seiniin aivan kuin ne olisivat

maailman kauneimpia tauluja

pysäkeillä

en istu busseissa nykyään

sillä joka pysäkillä huomaan toivovani,

että nousisit kyytiin

väärän asunnon lattialla

juon liian makeaa viiniä kynttilän valossa

en istu busseissa nykyään

sillä pelkään, että ehkä sittenkin

kotimatkalla ajaisin onneni ohi

katsotaan kohti, mutta aina pois

en istu busseissa nykyään

paitsi tänä yönä, jona kaipaan sinua

enemmän kuin koskaan ennen

puhelimessa valmiiksi kirjoitettu viesti,

jota en koskaan lähetä

keltaisia autoja

laskin keltaiset autot ja tekosyyt,
joita kerroin itselleni päivittäin
niitä oli ehkä neljätoista
ja niitä toisia enemmän kuin jaksoin laskea

olin sinulle yksi niistä kesäpäivistä,

joina aurinko polttaa ihoa salakavalasti
ja sinä minulle koko vuodenkierto,
verenkierto suonissani,
syksyn sateet ja lumeen peittyvät rantakalliot

jospa kellojen siirto veisi meidät aikaan,
jolloin istuisit ikkunalaudalla
ja toisin sinulle aamukahvia
olisimme heränneet meiran tehtaan tuoksuun,
kevään ensimmäisiin merkkeihin
ja linnanmäeltä kantautuviin huutoihin
halusin viedä sinut sinne
tai minne vaan

minä hukun tiimalasin hiekkaan
ja katupöly nielee kaiken mikä sen tielle osuu
vaikka katsoimme toisiamme silmiin
hetken liian pitkään keittiön keinovalossa
en voinut olla miettimättä
kuka meistä rikkoi jotain sellaista
joskus niin, että vain itse voimme sen korjata
eikä sinne pimeään pääse kukaan muu

granaattiomenoita

haluaisin vain kaksi asiaa:

granaattiomenahuulirasvaa
ja palan taivasta
kronologisuus
mitä milloinkin

vaarallisia vuosia
olen huomioinut sitä ja tätä
perustellut valinnat
erilaisten vesien alla syvin hiljaisuus
papereista liukenevat sanat

koti

en rakenna hiekkalinnoja
huojuvia torneja tai korttitaloja
rakennan kodin ilman seiniä
täynnä peilejä, joissa rakkaus asuu

minä näen sinut

minä näen sinut
sinä tiedät kaiken minusta
kylmä tiiliseinä vasten selkää
linnunlaulua sumun sylissä
haihtumista ja tiivistymistä
kuolemattomuuden illuusio
sokea piste
havahtumista
olet vettä kengissäni
ja niin kirkasta valoa

kissat ja hiiret

menneisyytesi, ehdottomuutesi
itseesi kohdistuva vaativuutesi
toisiaan sivuavat, risteilevät kiertoradat
epäsäännöllisiksi muuttuvat rytmit
eivät koskaan pelottaneet minua
sillä olen minäkin joskus elänyt
kompastunut omaan mahdottomuuteeni
lukenut kirjoja ja yrittänyt ymmärtää
ja välittänyt enemmän (sun silmistä)
ja vähemmän (kaikesta muusta)
enkä usko olevani kovin väärässä siinä,
etteikö meille olisi annettu kaikkea valtaa
repiä melankolisilta perhosilta siipiä
ja rauhoittaa toistemme hermostoja,
jos vain muistaisimme välillä hengittää

elegia

harha-askel ja horjahdus
kämmen minun ja maankuoren välissä
siihen tulisi mustelma
se tekisi kipeää aikansa
kunnes ei enää
toisin kuin rappukäytäväni ovet
joista ajan myötä kaikki nimet vaihtuivat
paitsi se, jonka halusin jakaa kanssasi
leikkasin hiuksenikin
ne kasvoivat nopeammin kuin minä
etkä ollut näkemässä
etkä niitä kaupunkeja
joiden kaduilla harhailen yksin
en halua jäädä
mitä jos on r
mitä jos ei enää uskalla ra
voiko särkyneen sydämen laittaa cv
kun kehoni muistaa vieläkin naurun
jota se ei olisi halunnut nauraa
tai kun käsi kädessä
kihelmöi ja kirvelee