lähes koskemattomassa ihossa
painat pääsi, veripisarat valuvat hitaasti
ja yhdistyvät tummanpunaisiksi,
iloisesti virtaaviksi puroiksi
syvissä soliskuopissasi
Hengityksesi höyryää viileässä kesäyössä
läpinäkyvien helmien putoillessa poskillesi
kiedon sinut valkoiseen pyyhkeeseen,
täriset vieläkin järven syleilyn jälkeen,
kipu polttelee ja taivas on musta katto
suutelen niskaasi hiljaa ja irrotan koukun
taisin saada sinut satimeen, rakkaani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti