"Me kaikki olemme hulluja täällä", vastaa kissa Liisalle.
Teekuppini kilahtaa lautaseen.
Entä jos minä en halua olla?
Ripein askelin menen peilin eteen,
siniset silmät, hiukset kahdella palmikolla.
"Älä huoli, sillä kaikki parhaat ovat", kissa jatkaa irvistäen.
Kasvoni vääntyvät hymyyn sairaaseen,
nauruni kaikuu huoneiden seinillä, joilla
tapetit ovat portteja valtakuntaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti