voimassasi

olen ambivalentti, mutta mikä,
mikä sinä olet,
kun sydämemme näin resonoivat

22.43

Toisinaan rakastun vääriin ihmisiin
enkä herää herätyskellon ääneen,
mutta aina voi yrittää huomenna uudestaan

219

Vaihtaisin mieluusti osan unettomista öistäni
pieneen määrään rakkautta

armahdusta

Jos on veden alla,
              kyyneleet eivät kastele

norsunluutornisi ulottuu pilviin,
              päästä minut pois
                  ennen kuin romahdamme ja
                          vajoamme maahan molemmat

ota vauhtia keinussa, lapsen lailla
                      hyppää talojen yli,
                              kun askeleesi ovat
                                                 valtavia

kahvikupin pohjalla loistaa kuu,
         luen sanomalehden ja pyydän;
                   anna minulle syntini anteeksi

aikuisuus

Älä kerro missä olet ollut,
sillä ei ole merkitystä,
kunhan vain jäät
etkä enää

lähde

Pysy siinä

ihan lähelläni,      

jotta minä lopulta opin

olemaan pelkäämättä elämää

mietteitä alppipuistossa

Istun tässä samassa paikassa,
jossa olen istunut niin monta kertaa ennenkin
en jaksa liikkua askeltakaan,
jalkani tuntuvat liian painavilta
tunnen kyyneleet
tunnen kaipauksen

itken maailman pahuutta
itken sinun perääsi
katson kun tuo poika polttaa tupakkaa
ja kertoo kauniita asioita, kertoo kamalia asioita,
kertoo asioita elämästä ja asioita kuolemasta
ehkä se odottaa sitä kuolemaa

istun tässä samassa paikassa,
jossa olen istunut niin monta kertaa ennenkin
tunnen auringon
tunnen tuulen
kuulen junien äänen
ja lintuparven laulua

ikävöin sinua
ikävöin enemmän kuin ehkä pitäisi
tunnen tuulen, se heittää hiukset sekaisin
ja minä olen tässä, minä istun tässä samassa paikassa,
jossa olen istunut niin monta kertaa ennenkin