talveni

ironia, kirkas sinikasvo
näen itsestäni kolme heijastusta

11.12.

kolmas aurinko
             soita minua

metsämarja polvella
missä eilen emme syöneet

2.46

silmässä vesi
alla kylmä taivas

kaksikymmentä

ja sitten

jonain päivänä olet

kaksikymmentävuotias

ja yksin sängyssä

alasti ja yksin

jonain päivänä

tajuat, mistä on kyse

mitä elämä tarkoittaa ja

jonain päivänä olet

kahdeksankymmentävuotias

ja kaksin sängyssä

alasti ja yksin

ja tajuat, ettet tiedä enää

mistä on kyse

ja miksi elämä meni näin

ja niin

kuka

Mistä tämä elämä kertoo
kuka on päähenkilö

kuka täyttää tyhjyyttään sanoilla
kuka repii palasiksi vapisevin sormin

kenellä on nälkä, joka ei lähde
kenellä on jano, joka ei sammu

kenellä on kellossa kaksi kertaa kaksitoista tuntia
kenen päivät ovat öitä, kenen yöt ovat päiviä

kuka katsoo sinua peilistä
kuka se on
kuka

kuka seisoo parvekkeella lokakuussa
ja miettii, että mitä vittua taas

30.9.

Ei käärmeenmunista
kasva linnunpoikasia

ei katsekontaktin välttely
enää auta mitään

jos rakkaus on pieni kuolema
olen kuollut jo tuhannet kerrat