palaset jaettiin kaiken kansan kesken
eikä tähteitä kerätty
edes yhtä korillista
pienet, terävät ihmisen sirpaleet
levitettynä pärjäämisen alttarille
ja armottomuuden uhrikukkuloille
kärsivällisyys toisessa ja rauha toisessa
ilo ja tyyneys
lempeys
poissa
seisoimme vastakkain
minä ja se, jonka nimeä en
edes uskalla sanoa ääneen
se nielaisi kaiken mitä olen, olin
kaiken minkä olin laskenut sen eteen
vuosien ja vuosikymmenten ajan
vaikka kiskoin elämänlangasta
kaksin käsin, entisen oli kuoltava
vaikka kiersin itseni sen ympärille
kuin kuristajakäärme,
mikään ei olisi sitä pelastanut
en ollut valmis nahanluomiseen,
en ruumiini raskaisiin jäseniin,
en hukkumisen tunteeseen
kyynelten valtamerialtaissa,
en pelkoihin, jotka tulivat aina
kutsumatta kylään,
en uuden syntymän kipuun,
joka väistämättä odotti
ja veri valutettiin viininä virtaan,
josta janoinen saisi juodakseen
