Sivut

Vierailtu

keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

uhrini

palaset jaettiin kaiken kansan kesken
eikä tähteitä kerätty
edes yhtä korillista

pienet, terävät ihmisen sirpaleet
levitettynä pärjäämisen alttarille
ja armottomuuden uhrikukkuloille

kaiken se oli mitannut vaakakuppeihin
kärsivällisyys toisessa ja rauha toisessa
ilo ja tyyneys
lempeys
poissa

seisoimme vastakkain
minä ja se, jonka nimeä en
edes uskalla sanoa ääneen

se nielaisi kaiken mitä olen, olin
kaiken minkä olin laskenut sen eteen
vuosien ja vuosikymmenten ajan

vaikka kiskoin elämänlangasta
kaksin käsin, entisen oli kuoltava
vaikka kiersin itseni sen ympärille
kuin kuristajakäärme,
mikään ei olisi sitä pelastanut

en ollut valmis nahanluomiseen,
en ruumiini raskaisiin jäseniin,
en hukkumisen tunteeseen
kyynelten valtamerialtaissa,
en pelkoihin, jotka tulivat aina
kutsumatta kylään,
en uuden syntymän kipuun,
joka väistämättä odotti

ja veri valutettiin viininä virtaan,
josta janoinen saisi juodakseen

torstai 29. tammikuuta 2026

rakkauksia

”miksi mua on vaikee rakastaa”
ei, rakas, ei ole
en anna lemmikinsinisten silmiesi

syvän veden hukuttaa sinua alleen


lumi sataa suurina hiutaleina

hupun alta puhallat tupakansavua

sanot taas lopettavasi huomenna

minä nyökkään

kaupparobotti jää jumiin kinokseen


kotona suljen silmät toivoen,

että tänä yönä vaipuisin uneen

hänen huuliltaan kuvittelen

maistavani kirsikat ja punaviinin

ja kuulevani sanat, joiden jälkeen

mikään ei olisi niin kuin oli ennen