vappu

valkolakkeja ja haalareita
metron lattialle kaatunutta kaljaa
lapsen otteesta irronnut foliopallo kohoaa

kohti taivasta ja kaikkialla on korkeita korkoja ja trenssitakkeja, pieniä koiria, puoliksi juotuja skumppapulloja, serpentiiniä ja glitteriä silmäluomissa

pöydässä istuu kaksi keski-ikäistä naista,
takana yhteisiä vuosia puolen elämän verran
ja silti he katselevat toisiaan

kuin ensimmäistä kertaa ja minua itkettää
joku alkaa laulaa työväenlaulua,
kuulin sen viimeksi vuosia sitten
halusin olla ikkunoista sisään tulvivaa
kevään lempeää valoa, aurinko portaillasi
ja kuivattaa kasvoiltasi jokaisen
liian suureksi kasvaneen pisaran,
heijastaa varjokuviasi seiniin aivan kuin ne olisivat

maailman kauneimpia tauluja