viimeistä kertaa

elämäni neljä neitsyttä

te lämpimän syksyn kauneimmat kukat

tallatkaa minut maahan

heittäkää seinään

tai sydämellä vesilintua

kai se on sama asia

kuiskauksia kiipeilytelineissä

ruostuvan rakkauden rajapintoja

suudelmia ohimoille

julmat jumalattaret

antakaa minun onnistua

antakaa

auttakaa

ehjäksi

anna mun kantaa sun huolista puolet

kun aurinko on sulkenut silmänsä
hyppää kyytiin ja ajetaan kauas
mittarissa sata kertaa kaksi
kilju, huuda, raivoa
voin katsoa muualle, jos se helpottaa
tai jos kipu on jo ehtinyt kiertyä kaulalle
voidaan istua hiljaa keittiössä
kun sade koputtaa ikkunoihin
ei tarvitse puhua mitään
eikä selitellä mikä sua valvottaa öisin
pilkotaan sipuleita aamuun asti