rakastun II

sydän teki omia vä l ily önt ejä ä n

en uskonut että koskaan enää

voisin r ak ast u a

toisin kävi

jäin jälleen kiinni

tuttuihin vihreisiin si lm i in

rakastun I

oli vaikea hengittää

     ilmassa oli savua    harmaata savua

halusin olla lähelläsi

     rauhoitu    rauhoitu    rauhoitu

lopeta tärinä

halusin sinut jo alkumetreillä

ennen kuin päästiin portista sisään

katseesi oli siinä

     lempeänä   vaativana

olit saanut minut rakastumaan

tiesit sen

lähelläsi oli lämmin

     polttaa   sydän sulaa    ja palan

en tuhkaksi    tyydyn roihuamaan

kuiskasit korvaani

     hiljaa    hiljaa    hiljaa

sinä olet minun

minä olin

älä lue tätä runoa

Älä lue tätä runoa,

sillä se kertoo

kuolemasta,

sanomatta jääneistä sanoista

sodista, vallankumouksista,

tarinoista vailla onnellista loppua

entisaikojen kaiuista,

polttouhrien huudoista

mustasta surmasta, ruton uhreista,

kaasukammioista

pommi-iskuista, tuhopoltoista

pimeistä kellareista,

avuttomuudesta

ihmiskaupasta,

nälänhädästä

orpolapsista,

naisiin kohdistuvasta väkivallasta

ihmisryhmien vainoista,

"vääränlaisten" sorrosta

asioista, jotka jätetään kertomatta

syistä, joista mieluummin vaietaan

säe kerrallaan, säälimättä

Älä lue tätä runoa,

jos tahdot sulkea silmäsi

todellisuudelta

jos saapuisit jälleen

Hänen sydämensä löi niin kiivaasti,

että hän luuli sen hyppäävän

ulos rinnastaan

Hän katsoi ulos ikkunasta vain huomatakseen,

ettei nähnyt mitään

Katosta tippui vettä

     -ehkä sekin olisi aika korjata

Monien vuosien suru sisällään

Hänen rakkautensa sinuun on sykähdyttävä

hetken kauneus

Näet lävitseni,

katsot suoraan sieluuni

ja tahtoisin vain itkeä

sillä se hetki on kaunis

pessimisti

Mitä jos oikean vastakohta

ei olekaan vasen

vaan väärä

rajanylitys

"Saanko pitää sinua kädestä?"

"Et."

Jos ottaisit kiinni kädestäni,

saisit samalla otteen sydämestäni

enkä enää erottaisi omia rajojani

kevään lapset

Kun syksy tulee, tammenterhot muuttuvat vihreistä ruskeiksi

Peilaan itseäni kahviloiden ikkunoista

ja autojen peileistä

Kun syksy tulee, nousen pyörän selkään ja poljen luoksesi

Letitän hiukseni bussipysäkillä,

istun suojateiden viivoilla

Kun syksy tulee puut värjäävät lehtensä monenkirjaviksi taideteoksiksi

Toivon, etten minä ainakaan vielä putoa

vaikka syksy tulee

tuhannen ja yhden yön tarinoita

Sinä varoen itket

ja sileä, kevyt ihosi käteni alla

kertoo tuhat tarinaa,

jotka tahtoisit unohtaa

irroita otteesi

Ikävä itkettää,

se käy viereen istumaan

eikä päästä irti ollenkaan

varjoissa

Hiljaiset huutavat öisin,

yksinäiset sudet

Minä kävelen katulamppujen valossa

ja tyydyn kuiskimaan nimeäsi

porttikongien ja rappukäytävien varjoissa

konteksti

Puissa lintuja, vuorilla puita

Samaan aikaan paljon

ja silti liian vähän

Pienen ihmisen nälkä ja jano,

mistä huomisen toivo?

Valon pilkahduksia kaivon kannen alla

"pidä minut turvassa"

Meidän viattomuutemme

"Pidä minut turvassa"

ja verellä tahritut vaatteemme

Suljet ovet,

tahdot kuulla äänien kaikuvan

"Pidä minut turvassa"

Katson ulkopuolelta,

kuinka poltat sillat takanasi

hyvästit

Anna rauha sille tytölle

joka otti ohjat omiin käsiinsä,

   lähti ajasta ikuisuuteen

Pidä huolta siitä tytöstä,

joka katosi tuulten mukaan,

   muuttui aalloksi meren kuohuihin

Kuivaa sen tytön kyyneleet,

joka ei enää koskaan näe aurinkoa

   eikä tule kasvamaan aikuiseksi

häkkilintu

Ennen hän lauloi

tänään ei muista miksi

Et ehtinyt kuulla,

poikaparka

Katko köydet,

päästä vapaaksi

Anna pudota

ja nousta omille siivilleen

Ehkä joskus

tuo lintu laulaa taas

tähtiä, tähtiä

Tähtiä, tähtiä

jossain kaukana majakka

maassa, joka kerran oli olemassa

toinen

Ei toinen huomaa,

kun toinen itkee

sydämessäsi

Minä halusin oppia tuntemaan sinut,

läpikotaisin,

ettei mikään asia sinussa

jäisi minulle arvoitukseksi

Haluaisin niin kovasti edelleen

osata sinut ulkoa,

ymmärtää sinusta kaiken,

asioista pienimmät,

mitättömimmätkin

Minulle sinä merkitset enemmän

kuin kukaan koskaan,

tahtoisin päästä hymysi taakse

ja katsoa tätä maailmaa

niin kuin sinä katsot

Kun kevät pakenee, pakenet sinäkin

ja syksyn saapuessa jälleen, tiedän, 

että sydämessäsi asuu joku toinen

ja minä en

kohtaamisia

Tulit elämääni salaa,

   hiivit siihen varkaan lailla

(mutta en kadu hetkeäkään)

Kai meidät vain ohjattiin toistemme teille,

   täydentämään keskeneräistä itseämme