ehkä tämä on viimeinen kerta kun kirjoitan keskeneräisiä lauseita sinusta

näytä minulle kadut, joilla asuit lapsena
vie minut kahviloihin, kallioille,
puistonpenkeille ja lenkkipolkujesi varrelle

kerro miltä se tuntui, kun rakastuit

ensimmäistä kertaa

olinko se minä

tänä vuonna ehdin elää kolme elämää
olinko se minä, joka särjin oman sydämeni
on tyhmää odottaa erilaista lopputulosta,
jos joka kerta tekee kaiken samalla tavalla

yläkerran naapuri sanoo hyvää huomenta
se ei tiedä, etten ole nukkunut viikkoihin
tai ehkä se on kuullut minun laulavan öisin,
nähnyt istuvan parvekkeella tähtien alla

ehkä joku päivä palaat,
vaikka kukat eivät puhu sinulle enää
eikä katseesi tavoita kasvojani,
joita suolainen vesi huuhtoo

ehkä keväällä
ehkä syksyllä
ehkä joku päivä

sillä välin kuuntelen sydämeni sykettä
pidätän hengitystä kunnes on pakko antaa periksi
pelkään maan kiihtyvää liikettä
ja ajan vääjäämätöntä kulumista
opettelen täyttämään oman lasini,
jonka jälleen tyhjennän

olinko
olisinko

ehkä joku päivä
sinun tai jonkun muun
tai joku muu kuin nyt
toisenlainen
rohkea ja viisas

itselleni vieras