näytä minulle kadut, joilla asuit lapsena
vie minut kahviloihin, kallioille,
puistonpenkeille ja lenkkipolkujesi varrelle
kerro miltä se tuntui, kun rakastuit
ensimmäistä kertaa
olinko se minä
tänä vuonna ehdin elää kolme elämää
olinko se minä, joka särjin oman sydämeni
on tyhmää odottaa erilaista lopputulosta,
jos joka kerta tekee kaiken samalla tavalla
yläkerran naapuri sanoo hyvää huomenta
se ei tiedä, etten ole nukkunut viikkoihin
tai ehkä se on kuullut minun laulavan öisin,
nähnyt istuvan parvekkeella tähtien alla
ehkä joku päivä palaat,
vaikka kukat eivät puhu sinulle enää
eikä katseesi tavoita kasvojani,
joita suolainen vesi huuhtoo
ehkä keväällä
ehkä syksyllä
ehkä joku päivä
sillä välin kuuntelen sydämeni sykettä
pidätän hengitystä kunnes on pakko antaa periksi
pelkään maan kiihtyvää liikettä
ja ajan vääjäämätöntä kulumista
opettelen täyttämään oman lasini,
jonka jälleen tyhjennän
olinko
olisinko
ehkä joku päivä
sinun tai jonkun muun
tai joku muu kuin nyt
toisenlainen
rohkea ja viisas
itselleni vieras
